Lokakuun ensimmäinen kuura-aamu.

Syksyn kastelemat heinät jäätyneet kimaltelevan valkoisiksi ja auringon valo taittaa heijastuksen timantteja.

Porokisura lepäilee kuuraisessa heinikossa sulautuen ympärillään olevaan värimaailmaan.

Tuohon rauhalliseen olotilaan haluaa helposti samaistua ja tuntea olevansa yhtä ympäröivän luonnon kanssa. Tuntee suorastaan pientä
kateutta siitä kuinka tuollaisella laajalla kimaltelevalla kuurapedillä voikin olla noin sopeutuneena, torkkua silmät suljettuina.